Asunto-osakeyhtiöissä joudutaan aika ajoin pohtimaan sitä, kenestä vesimaksua tulee maksaa, kun maksun perusteeksi yhtiöjärjestykseen on merkitty henkilöiden lukumäärä. Ennen kaikkea tulkintaa joudutaan tekemään välillä sen suhteen, kuka katsotaan huoneistossa asuvaksi henkilöiksi. Henkilön voidaan nimittäin katsoa asuvan huoneistossa, vaikka hän ei olisi siellä kirjoilla, jos asuminen pystytään muulla tavalla todentamaan. Osakkaalla on velvollisuus vastata taloyhtiön tiedusteluun siitä, kuinka monta henkilöä asunnossa asuu.
Vesimaksua ei tarvitse maksaa esimerkiksi asunnossa käyvistä vieraista tai hoidossa käyvistä perhepäivähoitolapsista, koska on selvää, että nämä eivät asu huoneistossa. Sen sijaan vastasyntyneestä lapsesta tulee ilmoittaa taloyhtiölle ja suorittaa vesimaksua heti lapsen syntymästä lähtien.
Asunnot kahdessa eri kaupungissa
Joskus rajanvetoa on jouduttu tekemään myös sen suhteen, kuuluuko vesimaksu suorittaa, jos osakas omistaa myös toisella paikkakunnalla asunnon, jota hän vakituisesti käyttää. Korkein oikeus katsoi ratkaisussaan KKO 2004:84, että vesimaksun maksuvelvollisuuden osalta merkitystä ei ole sillä, kuinka tiiviisti huoneistossa asuvaksi merkitty henkilö tosiasiassa huoneistoa käyttää. Maksuvelvollisuus on sidottu vain siihen, asutaanko huoneistossa vai ei. Mikäli osakas on merkitty väestötietojärjestelmään huoneistossa asuvaksi ja paikkakunta hänen kotipaikakseen, on osakas velvollinen suorittamaan vesimaksut tälle yhtiölle. Sillä seikalla, että osakas maksoi vesimaksuja myös toisella paikkakunnalla olevasta huoneistosta, ei ollut arvioinnissa merkitystä.
Tulkintaa on jouduttu tekemään joskus myös esimerkiksi uusioperheiden kohdalla, joissa lapset asuvat taloyhtiössä vanhempansa luona vain osan aikaa. Lähtökohta näissä tapauksissa on edellä mainitun korkeimman oikeuden päätöksen perusteella taloyhtiöissä kirjoilla oleminen.
Pitkäaikaiset poissaolot
Myös pitkään kestävät poissaolot huoneistosta aiheuttavat välillä erimielisyyksiä vesimaksun maksuvelvollisuudesta. Vakiintuneen kannan mukaan vesimaksu on kuitenkin pidemmästäkin poissaolosta huolimatta maksettava. Esimerkiksi Helsingin hovioikeuden käsitellyssä tapauksesa (tuomio 18.3.2015 nro 385) osakkaat vaativat, että heidän ei tule maksaa vesimaksua siltä ajalta kuin he ovat ilmoittaneet asuvansa muualla. Osakkaat olivat kuitenkin väestökirjanpidon perusteella kirjoilla kyseisessä huoneistossa, minkä perusteella hovioikeus katsoi heidän asuneen asunnossa yhtiöjärjestyksen edellyttämällä tavalla. Myöskään sillä, että taloyhtiö oli aikaisemmin vapauttanut osakkaat osittain vesimaksuista, ei ollut merkitystä. Hovioikeus hylkäsi osakkaiden kanteen.
Aina henkilön kotipaikkaa ei kuitenkaan voi pitää ainoana kriteerinä vesimaksun maksamiselle. Esimerkiksi opiskelija saattaa säilyttää kirjansa kotipaikassaan, vaikka ei lukukauden aikana kävisi kertaakaan kotona. Vastaava tilanne voi syntyä vaikkapa varusmiespalvelua suoritettaessa, jolloin kotipaikkakunnalla käynti voi tapahtua todellisuudessa hyvin harvoin. Mikäli henkilö ei siis todellisuudessa asu huoneistossa, ei hänestä voida periä vesimaksuakaan. Näissä tilanteissa saattaa kuitenkin tulla vastaan näyttökysymyksiä, jolloin hallitus joutuu viime kädessä arvioimaan tapausta sille annettujen tietojen perusteella ja tekemään ratkaisun vesimaksun maksuvelvollisuudesta.